Jengin lisäys 30/9/2013 "Noni, eiköhä myö nyt aleta sinnepäi kurvaamaa", Katrin möläytti heti kun Riku the rahastuskone oli turvallisesti trailerissa. Juoksimme autoon kaatosateen poikki, Katrin käynnisti auton ja lähdimme kohti vanhuksen tukikohtaa.
Tunnin, parinkin ajomatkan päästä saavuimme syrjäiselle tilalle. Kamu kökötti kaatosateessa vanhassa autokatoksessa ilman loimia muutamien lampaiden kanssa, jotka parveilivat luikun ruunan ympärillä. Tilan omistaja, vanha, kurttuinen mies viittoi meidät sisälle. Kipitimme mutaista maata pitkin isäntätaloon - joka oli myös aika ränsistynyt, mutta sisältä kuitenkin lämmin lukuun ottamatta verannaa - ja kävimme kahvittelemaan.
"Jaahas. Eli sinäkös se Kamun tuleva omistaja olet", ukko osoitti Katrinia, joka häkeltyi ja pudisteli kiivaasti päätään.
"Eieiei, vaan tuo anarkistinisti. Toimin vaan kuskina", Katrin kielteli ja vilkaisin ukkoa.
"Joo, siis miähä nyt oon se jonka kanssa oot puhelimessa jutellu", sönkötin.
"Ilmankos tuon naikkosen ääni kuulostikin niin pehmeälle, ihmettelinki jo tuota luurin käyttökelpoisuutta..." mies alkoi selittämään. "Lisää kahvia?"
"Ei kiitos, olis varmaan mentävä kun tuo -köh- ori odottelee kopissa. Pitäiskö ne tutustuttaa tuossa ulkona ennen kuin laitetaan samaan kopperoon?" puhuin vähän rahisten, kunnes sain röhäistyä irtolimat kurkusta pois.
"No mikäs siinä, haen samalla Kamun tavaroita" harmaahapsi pälpätti.
Liukenimme ulos hieman hellittäneeseen sateeseen ja hyppelin koppiin. Riku pamautteli kavioita seiniin puomeista huolimatta ja esitti äkäistä. Kuitenkin se heltyi heti ulos päästyään ja alkoi pyörimään ympyrää puhisten. Vähän se takasilleen pomppi, mutta pysyi hyvin lapasessa vauhdikkuudesta huolimatta. Jolkotimme jonkin verran pihalla ympyrää suurimpia intoja pois ja tallustimme Kamun tarhan luo.
Lampaat tulivat innoissaan haistelemaan pihan kookkainta nelijalkaa, eikä ylväs raharyöväri ollut moksiskaan. Kamu mutkitteli varautuneena katsomaan, eikä uskaltanut tulla heti yli-innokkaan nuoren luo. Riku rauhoittui kuitenkin vähän ajan päästä, joten vanhus uskalsi tulla nuuhkimaan lajikumppaniaan. Pikkuhiljaa kaverit tutustuivat ja nuokkuivat kaulat vastakkain välittämättä aidasta.
Kirjoitimme paperit ja lastasimme uudet kaverukset kopperoon uusien heinätuppojen kera. Pompimme vähän jännittyneinä Katrinin kanssa autoon höpöttämään tulevaisuuden suunnitelmista. Mutkittelimme syrjäseudulta isolle tielle...
... jossa ilmeisesti torkahdin, sillä Katrin repi mut ulos sateeseen.
Otimme kaksikon ulos ja päästimme ne luikertelemaan puiden lomaan. Riku veti pierupukkilaukkaa aidan vieruksia pitkin, Kamu perässä varovasti ravaten, varautuneena mutta selvästi täpinöissään. Kyllähän sitä itsekin mieluummin jättitarhassa kirmaisi, kuin pienessä katoksessa.
Kävin haukkaamassa omenaa massuun ja kävin kaivamassa kärryt esiin. Riku tuli jo aittaan odottamaan lenkille pääsyä, Kamu ujosti perässä nuuhkien vieläkin paikkoja. Otin Rikun käytäväpätkälle ja suin sen nopeasti puhtaaksi, tarkistin paikat ja putsasin kaviot. Kiiruhdin hakemaan silat vintiltä, varustin orin kevyisiin vermeisiin ja kiskoin kärryt perään. Otin Kamulle riimun ja pitkähkön narun, jota pitelin koko ajan. Päästin kärrypedon irti ja lähdimme lompsimaan tihkusateessa ulos.
Kamu katseli vähän jännittyneenä, mutta reippaampana ympärilleen. Riku toi tukea ja turvaa höpöttämällä koko ajan puheliaana elukkana. Jutustelin kummallekin lempeästi, kannustin vanhusta pelottavien kohtien ohi. Rikulla oli vielä jonkin verran liikaa virtaa yöpuulle, joten otimme suurinpiirtein 200m hölkkäpätkän tasaisella, jonka aikana Kamukin innnostui, eikä olisi halunnut lopettaa juoksemista ollenkaan, vaan alkoi villitsemään kärryn edessä jolkottavaa kaveria kovempaan vauhtiin. Annoin Kamun määrätä tahtia, joka pysyi tasaisen vauhdikkaana jonkin aikaa, kunnes maasto pakotti hiljentämään.
Tallustelimme lähimmälle aukiolle, jossa teimme uukkarin. Riku alkoi olla rauhallinen, eikä Kamukaan osoittanut suurempia menohaluja joten kävelimme pikkuhiljaa mun lukaalin alueelle. Riku käveli kyllä tarmokkaasti ja vähän rehvasteli, mutta ei pienikokoisempi jaksanut siitä välittää.
Tallin pihassa päästin Kamun aittaan, riisuin Rikun ja aloin värkkäämään kummallekin iltaruokia. Puhelin värähteli jatkuvasti taskussa, mutten jaksanut ylisosiaalisia narkkareita hevosten rauhan keskellä. Riku hörpötti mun selkää jatkuvasti, eikä Kamukaan töykeä ollut vaan hirnahti ystävällisesti kun sai ruuat eteensä. Täytin vesisangot yöksi vedellä ja loimitin kaverukset kevyesti.
Suljin aitan oven, ettei lämpö karkaisi harakoille, raahasin tavarat sivuun ja laahustin lukaaliini vilkaisemaan kännykkääni. Ja kyllä, narkkaripoika Taavi oli soittanut kuus kertaa. Soitin hemmolle takaisin, ilmoitin vähän turhankin töykeästi että käyn nukkumaan, raahasin koirille ruuat, tarkastin terraariokavereiden olosuhteet jotka oli kondiksessa ja kävin keittämään teetä elokuvajuomaksi.
Ja nyt oli mullakin oma pyssy,
Friend's Little Gun!
Hieno, pitkä tarina - ihanaa että oot taas täällä kirjottelemassa (: Mulla riittääkin puuhaa saada sun piäs ajan tasalle muutoksista... 
Tyyliin aitas ei oo ovia mitkä sulkea ja tämmöstä.. No mutta, kohta saan sivut valmiiksi ja April on luvannut maastokarttaa korjailla niin pääset tutustumaan ympäristöön XD
Kuitenkin hyvin olit osannut jättää sellaset kohat kuvailematta mistä ei oo tietoa, ja kohta säkin tunnet paikat kun omat taskus (:
Mitään pisteitä ei ees aleta tarinoista jakamaan kun täällä ei kettään ole, eikä mitää merkkei tai muita. Tää oli kuitenkin mukava, ei ehkä niin persoonallinen mutta hauska tarina kuitenkin (:
Tyyliin aitas ei oo ovia mitkä sulkea ja tämmöstä.. No mutta, kohta saan sivut valmiiksi ja April on luvannut maastokarttaa korjailla niin pääset tutustumaan ympäristöön XD